Liian myöhään mä tajusin
huomasin
etten muka oo teidän arvonen
surin pitkään, hartaasti
vuoksi turhuuden
vuoksi ihmisten, jotka ei mua ansaitse
liian pitkään uskottelitte, että kavereita oisimme
liian pitkään valehtelitte, kuinka tärkeä teille olin
liian pitkään kuuntelin, uskoin hartaasti
ja selkäänpuukotuksenkin
käännätte nyt omaksi syykseni
Anteeksi mitä?
Näössäni kai on vikaa
kun väitätte, ettette mitään väärin tehnyt
väitätte, ettette mua ulkopuolelle jättänyt
mä olen pitkään tätä tuskaa kestänyt
miettinyt, mitä vikaa mussa on, kun mulle käy näin nyt
vaan nyt tiedän ettei vika ole mussa lainkaan,
olin vain väärässä seurassa siihen aikaan
nyt muistot rakkaat mun mielessä pysyvät ainiaan
mutta rakkaita ovat ne muistot vaan
koska teitä en voi enää rakastaa
ei ihmistä unohdeta noin vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti