Tohelo

Tohelon elo on toivotonta,

kun se metsästä etsii mansikoita

vaikka talvihan on vasta

Tohelo taisi tänne muuttaa jostain muusta maasta.

Tohelon koti on kävyn alla

vaan kävyn siirtyessä tohelon on

uuteen kotiin muutettava,

laukkunsa pakattava

vaikka männyn koloon itsensä nakattava

Mutta männyssä tikan koti jo on..

miten nyt käy Tohelon?

Onneksi kevät on jo tulossa

Niin Tohelo voi asua auringon valossa

Vaan kuka Tohelolle kertoa voisi,

että nyt niitä metsämansikoita oisi?

Untuvainen (kehtolaulu)

Kanervien kupeessa on keko pienoinen

siellä uinuu untuvainen

sekin ihan pikkuruinen

tai niin ainakin luulen,

kun kuulen

Untuvaisen hentoisen haukotuksen

ja hiljaisen kuorsauksen

välillä uniset silmät sen hetkeksi avautuu

hän ympärilleen tarkkailee, ja takaisin silmät sulkeutuu

Untuvainen uneen jälleen päätyy nyt

Pää tyynyyn nyt.

Lasketaan lampaita ennen nukkumaanmenoa

Lasketaan lampaita ennen nukkumaanmenoa

Yhdessä vierekkäin, niin kauan, että molemmat nukahtaa

Lasketaan lampaita yhdessä ja nukahdetaan

Mennään yhdessä siihen paikkaan, unien ihmemaa

Pysytään yhdessä tää ilta ja lasketaan lampaita

Koska tylsimmätkin asiat ovat maailman parhaita sun kanssa

Sinun kanssasi maanantaitkin tuntuvat perjantailta

Kanssasi kaikki vaan tuntuu pikkuisen paremmalta

Odotathan minua hetken, kun tahdon pysähtyä, jäädä hetkeksi vain tähän

Annathan minun ottaa silmilläni valokuvia sinusta

Ja arkisista hetkistä kanssasi, jotka eivät minusta tunnu lainkaan arkisilta

Koska koen ne kanssasi, eikä kanssasi mikään tunnu arjelta

Sunnuntaiaamu

Kaikessa rauhassa hiljaisena sunnuntaiaamuna

Silmät levänneet

Aukeavat

Katsovat taas

Näkevät

Saman maailman kuin muinakin päivinä

Lämpimän peiton alta nousseena

Kylmä ilmavirta

Ottaa syleilyynsä

Kuljettaa kohti alakertaa

Aamupalan luo

Ja sitten lenkille

Hyiseen ulkoilmaan

Jäädyttämään itsensä

Että pääsee sitten taas vaihteeksi
Sisälle sulamaan

Koska meil kaikil on vaikeeta välillä

Ehkä vielä joskus opin tuntemaan sen tuntemattoman,

sen sisälläni olevan puolen, jota vielä tunne en

pyörremyrskyn, tunteiden luoman kaaoksen

joskus avaan sen solmun, joka on sulkenut sisäänsä osan,

palan minua, joka estää minua olemasta minä,

joskus vielä tiedän kuka oikeasti olen

koska välillä tuntuu että tunne itseäni en

Ehkä vielä joskus ymmärrän, että on ihan okei olla minä,

että olen ihan okei, vaikka olen minä,

että kaikista meistä tuntuu joskus tältä, kaikki saa joskus turpaan elämältä,

ettei mun tarvii miettii, mitä muut ajattelee musta silloin,

kun ajattelen itse olevani edes melkein okei

joskus ymmärrän vielä, että on ihan okei sanoa,

ettei välttämättä tunne olevansa okei.

Epävarmuus

Kuun säteily

Kiven kovuus

Mustan ja valkoisen sekoitus

Harmaus

Ilo

Suru

Jäätyneet sormet

Lämpösiin hanskoihin hautautuneet

Pois täältä lähteneet

Ja täällä pysyneet 

Sinä, te

Minä, me

Muut

Ikuisuus

Pieni hetki

Ja tarkoituksettomuus

Tarkoituksellisuus

Ylitsepääsemättömän yli pääseminen

Ja ihan kaikki muu

Kysymys

Mistä se johtuu,

että joskus tuntuu siltä,

et' vaik kaikkensa antaa,

ei mikään riitä

kun sata prosenttii ei oo tarpeeksi

ja haluaa vain antaa periksi?